Vaikeinta on miettiä kuolemaa ja omaa kohtaloaan. Jokaiselle miestä on väistämättä kuitenkin tulossa sekin päivä eteen, että elämänpolku katkeaa. Viime viikolla se oli edessä kissallani. Pysäytti se hetkeksi oman arjen ja joulu- ja koulukiireet. 

Mikä on minun paikkani elämässä? Tässä näin, nuorena naisena.. Kliseisintä on sanoa, että minulla on "elämä vielä edessä".  Kai se on totta. Varmaa on kuitenkin se, että haluan ilahduttaa läheisiäni pienillä teoilla. Mutta nämä ilahduttamiset koskevat vain valitettavasti sitä pientä osaa tästä ihmiskunnasta, jota oikeasti arvostan. On niin paljon ihmisiä, joihin suhtaudun välinpitämättömästi, vain muodollisen kohteliaasti. 

Saat itse pohtia, miten kuva liittyy kirjoittamaani.